keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

pasmat sekaisin ja sitä rataa.

Okei, aluksi anteeksi suhteellisen pitkästä tauosta, mutta olen kaivannut pientä breikkiä.
Ja toiseksi, nyt kävi se mitä olin pelännyt ja toisaalta toivonut; en päässyt Tampereelle.
Jeejeejippii, voin jatkaa talleilua. Mutta mitäs nyt? En usko että pääsen Hamkiinkaan, koska paikkoja sen verran vähä siellä tarjolla. Vaihtoehtona jäädä töihin apteekkiin, ventata vuosi että voisi hakea uudelleen Hamkiin, tai käydä pitkän kaavan mukaan oppisopimuksella ensin lähihoitajaksi ja siitä sitten kehitellä ittensä psykiatriseks sairaanhoitajaks.

En tosiaan tiedä mitä tehdä tai alottaa. Kenties aloitan vain tyhjentämällä pääni, käymällä tallilla ja töissä vuoronperään. Sysätä asiat vain jonnekin syvälle aivokoppaan :) Tässä nyt vain tämmöinen tynkäteksti, ilmoitukseksi että elossa ollaan!

Extralisukkeena vuoden 2009 omituisia kuvia ... :)



Pompannappi 2009
Gold jessica 2009 :)

perjantai 31. toukokuuta 2013

ylioppimista


Yksi etappi saavutettu  - monta vielä edessä. Tosiaan kummitädin ja kummitädin kameran kera käväistiin tallilla silleen "pikapikaa". Ajattelin, etten jaksa tänään tapella (kun muutenkin hieman kiireinen aikataulu) tarhasta hakiessa joten varasin hieman ruokaa mukaan. Kaukana nurmiaavikolla huomasin kuitenkin ettei mammalla ollut edes riimua päässä. Takasin en jaksanut enää kääntyä, joten laitoin riimunnarun kuin koiralle kaulapannan. Hyvällä menestyksellä ei päästy vaikka Manta tuli jälleen iloisena vastaan. 20metrin jälkeen tuli totaalinen stoppi ja piti huudella jo apuvoimia hätiin.
Veera tuli ja saatiin kuin saatiinkin äänenkorottamisen jälkeen ratsureima liikkeelle. Läheltä-piti -tilanne myös koettiin kun Manta potkaisi päin näköä, mutta onneksi ämpäri oli välissä - ja se lentikin melkoisen kauas potkun voimasta.

Pikaputsaus alá Veera ja suitset päähän ja menoksi. Koivukujalle suunnattiin ottamaan muutama lakkikuva; huomenna kun muutenkin on ohjelmaa ja luvattu kaiken lisäksi sadetta.
 































Keli oli mitä mahtavin. Manta oli mitä mahtavin. Tuntuu vain karulta että maanantaina mennään Tampereelle koettamaan onnea valintakokeisiin ja sitten se on siinä. Mihinkään ei voi vaikuttaa sen jälkeen. Sitä ennen kuitenkin nautitaan kesästä, kärpäsistä ja hevosista :)

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

tunnilla raatamista




Kuten otsikko jo kertoikin, tänään Manta sai vaihtelua ja meni yhdellä tunnilla. Selässä
työskenteli Emmi.

Tarhasta haettaessa ensimmäistä kertaa tuli korvat hörössä vastaan. Siinä rapsuteltiin toisiamme kunnes tuli lähtö tallin suunnalle. Mamma teki heti stopin ja ilmekin oli niin tympääntynyt. Mutta voittoa; päästiin jopa noin 20 metriä - tosin askel kerrallaan. Kehuin aina kun käveli ja rapsuttelin, ja silloin kun pysähtyi, annoin sen olla mutten enää rapsutellut. Lopulta tarvittiin kuitenkin hieman ruokaa kupin pohjalle, ja sitten tultiin periaatteella "siirretään sankkoa 1,5m, mennään hieman kauemmas ja kun hevonen liikkuu niin sankkoa taas hieman kauemmas". Puolisen tuntia taas kesti tämäkin hakuprosessi.

Havaittavissa kuitenkin selkeää pientä luottamusta jo: enää ei yritä purra tai potkia mua ja hoitotilanteet sujuvat jo paljon rennommin. Venytellessä ei yritä enää potkia tai vetää jalkaa pois.
Selkää ei enää arista - johtuneeko sitten venyttelyistä vai arnikasta vai molemmista?

















Tunnilla kulki hieman pää pystyssä... Alkukäynnit jäivät melko lyhyeksi ja ei oikeen venynyt tänään mihinkään. Takajalatkin raahasi vain perässä. Emmi ratsasti kuitenkin hyvin siihen nähden kuinka haasteellinen Manta on ratsastaa. Emmi myös kuunteli tarkkaan vinkkejä joita annoin ja yritti hyvin toteuttaa niitä käytännössä :)



















Ens kerran tallille 1.6. ottamaan ne yo-kuva, joten pienoinen tauko talleilusta :)
Lisäksi tänään tuli kutsu Tampereelle valintakokeisiin... Saa nyt nähä mihin tästä vielä joutuu.

lauantai 25. toukokuuta 2013

"Heitetään kaverille rattaisiin kapulaa, tää on sen mahtavan yhteishengen satumaa "

Tässä postauksessa kaikkea muuta kuin hevosiin liittyvää ...

Valmistujaisiin tasan viikko
, hirvee härdelli päällä; mekko, mekkoon sopivat stay upit, mekkoon sopivat kengät, meikin ja kampauksen suunnittelu. Ja aloitan tämän kaiken juurikin nyt, kun aikaa on enää viikko?

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYHRxlkHx8PZdJT-e50ZkRdTuyGIyWVC6lty6OT0L-d4u85m-yBdb-s82wcIubIkurHsFJ1d0PiEAGZUv4oeuugrLA67VJ_CyXP4Gs6pv3W9K-dMeqi3vDtWfcZFZZj8VZrJH0MSl6oU0/s1600/165366617537074840_Ikp1MQ0K_c.jpg
vahva tukkaehdokas! olin
taannoin tyhmä kun
leikkasin lähemmäs 40cm tukasta pois
joten mitään suurempaa kampausta enää
ei mun tukkaan kyllä saa :(

Tässä syy miksen ole yksinkertaisesti kyennyt tallille
asti (jonne on muutenkin se 25km).
Mekkoa metsästin 7 tuntia ideaparkissa ja koskikeskuksessa, ja vihoviimeisestä kaupasta sen löysin!
Yksi huolenaihe vähemmän :) Enää täytyy toivoa että kengät löytyy, ja keksin netistä jonkinlaisen kampausmallin jonka vien mukanani kampaamoon 1.6. aamulla kello puoli kaheksan,

Toinen mikä stressaa on opiskelupaikka.
Alkuvuodesta ajattelin, että haluan jättää kaiken vanhan taakse ja siirtyä muille maille. Alkaessani käymään tallilla uudelleen, olen tullut hieman katumapäälle... Hämeenlinnassa mulla oisi vakituinen työpaikka (hyvä sellainen), mahdollisuus etsiä asuntoa pidempään, tuttu ympäristö, talli ja hevoset ja ratsastus ilmaista, mahdollisuus hankkia auto jne... Mitäs Tampereella? Okei, uusi ja iso ympäristö ja mahdollisuus aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä. Autoa siellä ei ole järkeä edes hankkia (ei varaa maksella kalliita vakuutuksia) ja saako työpaikkaa - sitä kukaan ei tiedä ja sitten ollaankin rahallisesti pulassa jos työttömäksi siellä jään. Tuloksetkin tulevat vasta heinäkuun puolivälin tienoilla, joten asunnon löytäminenkin olisi varmaan enemmän kuin haasteellista kuukaudessa. (ja soluasuntoon en voi jänisteni kanssa mennäkään.)

Psykiatriseksi sairaanhoitajaksi olen siis suuntautumassa. Hain ensisijaisesti Tampereelle, ja jos valintakoe menee suhthyvin joudun todennäköisesti sinne. Toisaalta jo toivon etten saa sieltä valintakoekutsua. Seuraavana hakukohteena oli Hämeenlinna ja viimeisenä perää pitää Tikkurila, jonka olen päättänyt jo hylätä täysin. Jos ei kolahda kumpikaan (tre tai hml) keksin B-suunnitelman. Joko se on jotakin hevosiin liittyvää (ypäjälle), tai sitten käyn jonkin lyhyt koulutuksen - esimerkiksi baarimikoksi. Varmaa on kuitenkin se, että opiskelen vaikka aikuispuolella oppisopimuksella psykiatriseksi sairaanhoitajaks.




 


Oli miten oli ja kävi miten kävi; Päätin nyt vihdoin, että paikkakunnasta riippumatta aloitan pienimuotoisen hermeliinin (ja toivon mukaan myös kääpiöperhosen) kasvatuksen! Tuttavapiirissä onneksi lymyää muutama kaniasiantuntija,jotka toimivat kasvattajina, joten toivon mukaan saan heiltä pientä ohjeistusta sitten syksymmällä :)

Ensi viikon lauantaina sit lätsä päässä!
Kummitäti lupaillut kuvailla ja ottaa lisäksi kuvat Mantan kanssa, joten saa hevosyo-kuvatkin :)

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

we are the champions! (because we're still alive . . . )

lähtövalmiina!:)
 Aikaisin (n. klo aamu seitsemän) tallille ja etsimään savista näyttelyhevosta. Varauduin jo valmiiksi ottamaan tarhaan mukaan hieman kauraa, jolla sainkin Mantan melko nopeasti houkuteltua ulos asuintarhastansa. Sitten alkoikin mission impossible: saada hevonen puhtaaksi. (harmittaa kun en ottanut kuvaa lähtötilanteesta). Muutama iso sankollinen hevoseen vettä ja saippuaa upposikin. Lopputulokseen olin kuitenkin suhteellisen tyytyväinen :) Leikkelin myös hännästä parikymmentä senttiä poies, siistimmän näköinen lopputulos. Sitten vain Match Shown näyttelypaikalle! Paikan päälle päästiin jota kuinkin ehjin nahoin, hiukan Manta alkoi hermoilemaan kun joutui tulemaan jonon hännillä (peruspomppimista, pään heittelyä ja hirnuilua), pienen pienten ponien perässä kun isommat kaverit menivät kaukana edellä.

(alla olevat kuvat ottanut Aina Aropaltio - kiitos!)
















Kauan saimmekin vuoroamme odotella, sillä olimme jo paikan päällä 11 ja meidät arvosteltiin noin klo puoli kolme. Manta oli kyllä loputtoman kärsivällinen, mussutti ruohoa, seurasi korvat hörössä mitä muut tekevät ja oli kertakaikkisen upeakäytöksinen (kauhukuvana oli kuinka Manta potkii muita hevosia, riehuu ja on levoton). Parinamme olisi ollut trakehner tamma Gildia, mutta aikataulu väärinkäsitysten takia jouduimme kehään yksin. Muut hevoset jäivät kauas toiselle puolelle kenttää ja Manta hermostui välittömästi tajuttuaan että ne eivät tulekaan mukaan. Siispä oli esittäjällä (minulla) lieviä hankaluuksia pitää hevonen rauhassa paikallansa, jotta tuomari voisi arvostella sen. Kyllä jo siinä vaiheessa ajattelin että "nonniin, tämä taisikin sitten olla tässä." Ja tämä tepastelu ja kääntyily tapahtui useammin kuin kerran ... Parhaani mukaan yritin puhella ja rauhotella, olla itse rentona tilanteessa, joka tuntui - pitkän ajan kuluttua - auttavan.




















Tuomari sanoi, että voi valita nyt vapaasti antaako meille sinisen vai valkoisen ruusukkeen. Noh, sininenhän sieltä tuli! Olin varmasti hyvin järkyttyneen näköinen kun näin ja kuulin tuomarin antavan meille sinisen. Ja niille joille tämä käytäntö ei ole ennestään tuttu: sininen ruusuke jaetaan pareista paremmalle, ja valkoinen "huonommalle". Olimme tuomaroitavissa viimeisiä, joten siitä juttu lähtikin nopeasti rullaamaan ja seuraavaksi ohjelmassa olikin valkoisten ja sinisten parhaiden palkitsemiset ja BIS-kehä.













Sinisten kehässä Manta esittäytyi paljon paremmin, oli heti rennompi ja keskittyi asiaan kun lähettyvillä oli muitakin hevosia.


















Ja... (rumpujen pärinää...) loppujen  lopuksi olimme sinisten kakkosia!! Palkinnoksi toinen samanmoinen sininen ruusuke, maitohappobakteereita sekä esittäjälle upea kynttilä jossa hevosen
kuva kyljessä :) Päivästä jäi vain positiivisia fiiliksiä (tosin parin puuttuminen oli ainoa negatiivinen puoli), kiitokset kuuluu Kissankulman eläinpihan järjestäjille & kyläyhdistys Härkäraitti Ry:lle!











Näyttelypöytäkirja:

TYYPPI: Jalo, hyvätyyppinen hevonen.
RUNKO: Kaunis pää, kevyt ja pitkä kaula, hyvä säkä, hieman painunut selkä. Lyhyehkö
lautanen, korkea hännäntyvi.

JALAT: Käyrät kintereet, muuten hyväasentoiset jalat.
KÄYNTI: Tahdikas, melko irtonainen, ahtaat liikkeet
RAVI: Tahdikas ja kevyt ravi
HUOM: Hyvin hoidettu, hyväkuntoinen.


Olen loppujen lopuksi tyytyväinen että suostuin tuomaan ja esittämään Mantan, sillä uskoakseni luottamus syvenee meillä jatkuvaa tahtia ja tämä oli hyvä kokemus joka vaati malttia ja käytöstapoja sekä hevoselta että esittäjältä. Näistä fiiliksistä toivon mukaan jatketaan ens kerralla :)
Alla Jenna Stenbäckin ottamia kuvia meistä - kiitos kuvista!















torstai 16. toukokuuta 2013

auringosta nauttiessa :)


Nyt voidaankin jo varmaan sanoa että kesä on tullut. Tallilla ei enää yksinkertaisesti pärjää ilman aurinkorasvaa ja kärpäslätkäkin olisi ihan kätevä pörriäisten pois hätistämiseksi. Tänään yksinkertaisesti kävelin pikku-mamman tarhaan, harjasin ja jäin vain istuskelemaan ja seuraamaan kun toinen nauttii vihreästä ateriastaan. On se osa-aikaeläke-hevosen elämä sitten ihanaa :)

Mantan tapa tervehtiä?


Okei, oli sitä suunnitelmissa muutakin kuin päiväunelmointia. Olin päättänyt kauniin kelin ja kesän kunniaksi että tämä on se päivä jolloin pestään satula ja suitset, sekä etsitään käyttökelpoinen kuivatusloimi lauantaiksi (lauantainahan on lähtö mätsäreihin).


Myös puhtaamman satulahuovan löytäminen oli kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta löytyihän tarkoitukseen sopiva kappale noin puolen tunnin pinojen kaivelemisen jälkeen. :) Satulaa ei kyllä ollut pesty herraties milloin viimeks. Kirkas pesuvesi muuttu hetkessä samean-harmaan-ruskeaksi.

lopputulos :)

Aikaa meni yllättävän vähän siihen nähden kuinka paljon olinkaan varannut aamustani tallille. Loppuajan kiertelinkin ja rapsuttelin monen moista öttiäistä ja napsin kuvia :)